Tukehdummeko muoviin?
Tänään aamulla selatessani ympäristöuutisia sosiaalisesta mediasta, ensimmäiseksi osui silmiini postaus Uuden Seelannin
Jonah-projektilta - taas kerran karua luettavaa ja katsottavaa:
Rantautuneen ja kuolleen
kaskelotin oudosti turvonneesta vatsalaukusta löytyi 100 muovipussia! Kuolinsyy: muovijätteeseen tukehtuminen/muovijätteen tukkima elimistö.
"Me voimme kaikki vähentää turhaa muovin käyttöä ja tässä taas yksi hyvä syy!" (Jonah-projekti)
Näemme muovijätettä kaikkialla: tienvierillä, rannoilla, pysäkeillä ja parkkipaikoilla... Suuri osa teiden vieriin heitetystä jätteestä jää kiertämään luontoon, hajoaa ja hiertyy osaksi eliökuntaa, kiduttaen, hitaasti muuntaen, sairastuttaen. Seuraukset ovat arvaamattomat. Näkyvään roskaan on helppo reagoida: poimin sen ja vien jäteastiaan, josta se päätyy kontrolloituun jätteen käsittelyyn tai kierrätykseen. Helppoa! Emme halua näkymättömiä muovisia kemiallisia prosesseja sisuksiimme. Ennaltaehkäisy on vielä helpompaa: omat jätteet niille kuuluviin jäteastioihin. Kierrätän ja harkitsen mitä hankin, vältän ainakin pakkausmuovia. Kulutan tiedostaen.
Muovi on meille käymässä kalliiksi. Ei sen takia, että sen raaka-aineena käytetään hupenevia öljyvaroja, vaan siksi, että muovi on maatumatonta, katoamatonta, lähes ikuista: se muuttaa olomuotoaan, hioutuu meren kivissä ja auringon valossa aivan pieniksi, silmälle näkymättömiksi ainesosiksi, jotka imeytyvät meren elävien, kalojen ja nisäkkäiden elimistöön ja lopulta myös ihmiseen. Muovi sisältää hormoni- ja immuunijärjestelmäämme muokkaavaa
bisfenoli-A:ta, joka muuntaa kalojen sukupuolisuutta aiheuttaen lisääntymiskyvyttömyyttä. Bisfenoli on myös karsinogeeni ja aiheuttaa syöpää.
Muutama vuosi sitten järkytyimme uutiskuvista
Tyynenmeren jätepyörteestä. Maailman suurin yllätys: "itsestään syntynyt kaatopaikka", keskellä merta, Yhdysvaltojen kokoinen, ehkä suurempikin. Jätepyörteen suurin ongelma on muovi:
Muovi ei kuulu luontoon, eikä mikään luonnon eliö pysty hajottamaan sitä. Ainoastaan aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Mikään eliö ei pysty hajottamaan edes näitä molekyylejä ja ne tukkivat niitä syövien eläinten ruuansulatuskanavat. Jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia.
Arviolta miljoona merilintua kuolee muoviin joka vuosi ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, delfiiniä tai valasta kokee saman kohtalon. Kilometrien pituiset muoviriutat uhkaavat Havaijin vihreitä merikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista muovia on löytynyt suuria määriä.
Kaikki truntuu niin suurelta ja toivottomalta, vaikutusmahdollisuudet pieneltä. Vlinpitämättömyyttä vastaan pitää taistella. Näin nn syntynyt taidetekoja, erilaisia projekteja ympäri maailmaa, jotka pelastavat eläimiä, samalla itseämme, muovilta.
Midway Journey sai alkunsa valokuvaaja Chris Jordanin muoviin kuolleista
albatrossi-valokuvista.
Myös Salossa paikalliset taiteilijat ovat puhdistaneet rantoja muovista: Kimmo Ylönen siivosi kotirantojaan Korppoon saaristossa ja rakensi käyttökelpoisista muovikanistereista laiturin v. 2008 osana Halikonlahti
Green Art tapahtumaa. Muovin kierrätys vähentää ongelmaa, mutta ei koskaan poista sitä. Se on niin kauan hyvä, kun muovi kiertää ja pysyy koossa, mutta toisin kävi laiturillekin: Tapanin myrsky 2011 rikkoi laiturin ja levitti muovikanisterit Halikonlahden rannalle. Muovikanisterit ovat usein vahvaa tekoa ja saimme kerättyä kaikki kanisterit talteen ja pieneen kelluvaan saareen lisää kelluttimia.
Mitä muuta voin tehdä: roskat roskikseen, muovi energiajäteastiaan, ja vielä parempi: jätteiden resurssit kierrätykseen. Tärkeintä on ettei muovijätettä jää hajoamaan luontoon! Ei edes tupakan tumppia.
Onko yllätys: tupakan tumppi sisältää muovia ja ympäristömyrkkyjä?
Tumpit ovat maailman yleisin roska
Vuosittain poltetuista tupakoista jää maailmanlaajuisesti biljoonia tumppeja jätteeksi. Näistä noin kolmanneksen arvoidaan jäävän maahan roskaksi.
Maahan heitetyt tupakantumpit eivät ole ainoastaan esteettinen haitta. Lisäksi ne levittävät maahan ja vesistöihin ympäristömyrkkyjä, kuten kadmiumia, lyijyä ja arsenikkia. Pikkulapset ja eläimet voivat syödä tumppeja ja saada niistä myrkytyksen. Tumppeja löytyy esimerkiksi lintujen, kalojen ja valaiden ruoansulatuselimistöstä. Tumppien maatuminen on hidasta ja kestää jopa noin 15 vuotta. Lähde: Roska päivässä -liike
Tuula
