Lintujen pesintä täydessä vauhdissa

Haahkan pesä. Näin ei saisi olla!  kuva: Pasi Airike

Harmaalokki

kuva: Pasi Airike

Harmaalokki on tavallaan sopeutunut ihmisen roska- ja jätekaaokseen ja hyödyntää sitä erilaisin kekseliäin keinoin. Harmaalokit hakevat valtaosan ruuastaan kaatopaikoilta, satamista ja toreilta, minkä seurauksena niitä suotta vainotaan häirikkölintuina. Ongelmat vähenisivät jos ihmiset oppivat kierrättämään jätteensä hyötykäyttöön (suljetussa kierrossa!). Sitäpaitsi materiaalien hukkaaminen kaatopaikoille on valtavaa luonnonvarojen tuhlausta.

Tälle harmaalokille on käynyt kurjasti: ilmeisesti dyykkausreissulla on tarttunut rautalanka jalkaan. Lokkeja myös ammutaan kaatopaikoilla. Suojaverkot ovat siksi kannatettavampi vaihtoehto ampumiselle. Kuitenkin kaatopaikkojen ylle vääränlaisesta ja väärin viritetyistä suojaverkosta saattaa tulla harmaalokin ja myös muiden lokkien surmanloukku.  Verkkoihin on tarttunut myös uhanalaisia selkälokkeja.

Kuuntele tästä harmaalokin ääntä.

Kasvihuone-tomaatit lautasella - miten se liittyy valaisiin?

Talvella pitää syödä vitamiineja. Muistan lapsuudestani, kun tomaatti ilmestyi uudeksi ruokalautasen lisukkeeksi 60-luvun lopulla. Jos ruoka ei jostain syystä maistunut, äitini sanoi: "ainakin kaikki tomaatit on syötävä, koska niissä on vitamiineja!" Mutta onko tomaatti sen väärtti?

Kaupan tomaatit kasvatetaan nykyään kasvihuoneissa. Suomalaisilla tomaateillla on valtava hiilijalanjälki, sillä kasvihuoneiden oikean lämpötilan ylläpitämiseen tarvitaan valtavasti energiaa. Monet öttiäiset pitävät myös tomaateista. Suomessa osa kasvihuoneviljelijöistä käyttää biologista tuholaisten torjuntaa, eli kasvihuoneissa on eliöitä, jotka luonnostaan syövät tomaatinlehtiä ja kukkia rouskuttavia tuholaisia. Leppäkerttu on tunnetuin kotipuutarhurin työkaveri, joka syö ravinnokseen kirvoja! Mutta valitettavan usein tomaatinviljelyyn liittyy runsas torjunta-aineiden käyttö. Torjunta-aineet on kehitetty tuohoamaan eliöitä, joten ne voivat olla myös ihmiselle vaarallisia.

Mehiläiset ovat löytäneet luonnonmukaisesti kasvatetun eli luomu-tomaatin kukat Halikonlahti Green Art ketjupuutarhasta, joka koottiin Salon taidemuseo Veturitallin pihalle 2011.

Myrkkyjen käytölle on asetettu laskennallisia raja-arvoja, joiden uskotaan takaavan sen, että myrkyt eivät ole ihmiselle ja luonnolle vaaraksi. Mutta useiden kemikaalien kohdalla on jouduttu peräytymään ja kieltämään aineiden käyttö kokonaan, mutta vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut. Surullisen kuuluisin tarina on hyönteismyrkkynä käytetyllä DDT:llä.

Maija Mehiläinen ystävineen on vaarassa!

Olemmeko nyt uuden, ehkä vielä kohtalokkaamman tuholaismyrkyn kanssa tekemisissä?

Uutisissa on ollut viime aikoina esillä Suomessakin paljon viljelyssä käytetty uudehko tuholaistorjuntaan käytetty aine, joka sisältää neo­ni­ko­ti­noi­di nimistä myrkkyä. Tutkimuksissa on todettu myrkyn olevan yhteydessä mehiläisten joukkokuolemiin. Ja tämänhän me kaikki tiedämme: olemme riippuvaisia mehiläisistä! Mehiläiset ja muut pölyttäjät tekevät uutterasti työtä ravintomme eteen hoitamalla kasvien pölytyksen! Pölyttäjät palvelevat meitä - ilman pölyttäjiä, meille tulisi nopeasti kova nälkä...
Näin kuvataan torjunta-aineena käyttöluvan saanutta neonikotinoidi-nimistä myrkkyä  EU komission sivuilla:

Neonikotinoidit ovat ovat erittäin tehokkaita hyönteisten torjunta-aineita, jotka vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon ja estävät hermoimpulssien välittymisen. Tämän seurauksena hyönteiset lakkaavat syömästä, lamautuvat ja kuolevat ravinnonpuutteeseen tai kuivumiseen tai joutuvat petojen saaliiksi. Koska neonikotinoidien vaikutustapa on uusi ne sopivat käytettäviksi tuholaisille, joille on kehittynyt resistenssi perinteisille hyönteisten torjunta-aineille. Neonikotinoidit torjuvat hyvin tehokkaasti lehtikirvoja ja jauhiaisia, jotka ovat kaupallisesti tärkeimpiä imeviä hyönteisiä EU:ssa.

Hyvää ruokahalua! Ps. kannattaa syödä luonnonmukaisesti tuotettua eli luomua...

Kasvihuoneissa on toiset myrkyt. 

Suurin osa läpinäkyviin muovirasioihin pakatuista tomaateista tulee Espanjasta. Espanjassa on valtava kasvihuoneteollisuus, jossa työskentelee tuhansia siirtolaisia, usein laittomasti, erittäin huonoissa oloissa ja surkealla palkalla. Espanjalaisissa muovi-kasvihuoneissa käytetään runsaasti kemiallisia torjunta-aineita. Kyseessä on teho-viljely sanan varsinaisessa merkityksessä: tavoitteena on tuottaa maksimaalisella teholla hyvännäköisiä ja tasalaatuisia tomaatteja -ja edullisesti. 

Ja taas ne muovit! Oikeastaan syy, miksi halusin kirjoittaa, oli muutaman päivän takainen uutinen kaskelotista , joka oli tukehtunut -tai oikeastaan räjähtänyt nieltyään erehdyksessä 17 kg muovijätettä:  valaan vatsasta löytyi 59 erilaista muoviesinettä, joista suurin osa kasvihuoneen päällisinä käytettyjä muovipeitteitä. Muovit ovat peräisin eteläisen Espanjan Almerian ja Granadan kasvihuoneista, jotka tuottavat tomaattia eurooppalaisille supermarketeille. Voi itku!

Kasvihuonemuoveihin tukehtunut kaskelotti -uutinen tästä

Jos aihe kosketti sinua ja haluat tietää lisää, lue vaikka Uusi Musta-blogista hyvä juttu kasvihuonetomaattien viljelystä.

Hei, syödään lähellä tuotettua, ja vain biologista torjuntaa käyttävien viljelijöiden tomaatteja ja salaatteja (lukee tuoteselosteessa)! Ja ei niitä tomaatteja ole pakko talvella syödä lainkaan. Tomaatti ei ole vitamiinipommi, varsinkaan tehoviljeltynä...

Tomaatti on aikamoinen sissi: tomaatinsiemenet selviävät jätevedenpuhdistamolle asti, josta ilmeisesti lintujen ulosteen mukana tullut siemen tuotti Veden taika-saarella myös hedelmää -ilman torjunta-aineita. Saarella viihtyvät lintujen lisäksi myös pölyttäjä-hyönteiset! 

tuula

Muoviroskaa - eikö se koskaan lopu?

Roskaaminen näkyy kaikkialla ja myös Hiukkanen-ympäristössä. Lumenkaatopaikan keväinen jälki on roskaa, josta suuri osa muovia. Tosin Salon kaupunki puhdistaa alueen, ennen kuin roskat päätyvät tuuliajolle ja mereen. Lumenkaatopaikka on salaojitettu, joten suurin osa saastuneen lumen sulamisvesistä valuu viemäriverkostoon - vaikka ei se kovin kaunis näky olekaan Halikonlahden lintujen suojelualueen reunalla: vuori nokea, hiekkaa ja roskaa.

Lumenkaatopaikka huhtikuussa 2010. Edessä Veden taika -kelluvaa saarta.

Mutta tällaista elämämme on:  saasteet ja roskat saavat olla talven lumimonumenttina kertomassa elämäntyylistämme...

Roskat ovat todellinen uhka eläimille

Olemme siivonneet aluetta ja tavoitteenamme on saada rannan ja parkkipaikka-alueen roskaaminen vähentymään (lopulta lakkaamaan!?). Roskat ovat peräisin pääasiassa pikaruoka-paikoista eli Salon Mäkkäristä ja Hesburgerista. Sana roskaruoka tarkoittaa juuri tätä: pikaruokaa, joka tarjoillaan roskan kera. Roskaan voi tukehtua, roska voi tukkia suoliston.

Vain roskaa! Eikö ole vakavampiakin ympäristöingelmia!? Muoviroskaaminen kuuluu näihin ekosysteemeille erittäin vakaviin ongelmiin. Varsinkin muoviroska meressä. Muovi hankautuu rantakivissä ja pilkkoutuu auringon ja meren voimien yhteisvaikutuksesta pienen pieniksi myrkyllisiksi partikkeleiksi. mikrohiukkasiksi. Näkymätön muoviperäinen myrkky rikastuu ravintoverkkoon. Kaikki merielävät saavat myrkystä osansa. Ravintoketjun huiput, merinisäkkäät, kantavat suuren osan myrkyistä. Osa muoviperäisistä ympäristömyrkyistä palautuu mikrohiukkasina kalaravinnon kautta myös ihmisiin.

Omat teot ovat tärkeä osa ratkaisua, se suurin projekti

Joskus voi tuntua siltä, että mikään ei auta! Muovin käyttö on yksinkertaisesti liian helppoa ja kätevää. Vasta vuosikymmenien käytön jälkeen on huomattu muovin ainesosien vakavat haitat ihmisen terveydelle ja ekosysteemille. Näistä haitta-aineista ajankohtaisin on hormoonitoimintaan ja immuunijärjestelmään vaikuttava bisfenoli, jota on käytetty runsaasti mm astioiden sisäpinnotteissa. Aineen käyttö kiellettiin tuttipulloissa vuonna 2011, mutta vain tuttipulloissa.

Lääke on yksinkertainen: vältetään tarpeettomia muoviesineitä- ja pakkauksia, sekä muoviroskassa tarjoiltua ruokaa. Huolehditaan, ettei muoviroskaa päädy muualle kuin asianmukaisiin jäteastioihin tai kierrätykseen. Lisäksi voi korjata "ohimennen" muiden muovisia jalanjälkiä luonnossa... Ja muistetaan: oikeasti käytettynä, oikeissa paikoissa, muovi on tärkeä ja arvokas materiaali, jota ilman meidän olisi vaikea elää. Muovi myös korvaa eläintuotteiden käyttö, kuten nahkaa.

Inspiraatioksi:

Pieniä ja isoja projekteja muoviroskan vähentämiseksi

Greenpeace kampanjoi sen puolesta, ettei Coca Cola vastustaisi Australian pullojen kierrätys-ohjelmaa. Meidän maailman kolkasta katsottuna koko ajatus tuntuu hullulta, sillä pullojen kierrätys on ollut täällä osa jokaisen arkea jo vuosikymmenet. Mutta SILTI, miksi edelleen muovia ja muovipulloja päätyy myös meillä ojiin, pusikoihin, mereen...!? Maailman meriin päätyvästä muoviroskasta lähes neljäsosa on peräisin juomateollisuudesta.

Linkki kampanjaan:

Tuula Nikulainen: Hyljeksityt

Minulla on parhaillaan pieni, myös muoviroska-aiheeseen liittyvä, taidenäyttely Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukassa 30.3. asti. Tervetuloa! Tässä linkki näyttelyyni Hyljeksityt

Pinnan alla. Teoksen mallina on ollut rannalta löytämäni kuollut hylje. Hylkeessä ei näkynyt muoviroskaa, mutta teoksessani vatsaontelo on täyttynyt lasten hylkäämistä leluista, kindermunista ym lelutilpehööristä. Muovien vaaralliset ainesosat ova näkymättömiä ja vaikuttavat eläimiin hitaasti.

Samaan aikaan Sinisimpukassa on myös nähtävissä valokuvanäyttely:

Anna Liukas: Pohjakosketus. Valokuvanäyttely kertoo siitä, minkälaisia roskia meren pohjasta satamien läheisyydestä löytyy. Kesällä 2012 järjestettiin kolme roskasukellusta Nauvon vierassatamassa, Turun Aurajoessa ja Hangon Itäsatamassa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä pinnan alla piilee:

Muita projekteja

Taiteilija Pive Toivosen pulloukot-projekti kertoo karua kieltään: Pive keräsi Utön lasten kanssa satoja tyhjiä pulloja kotisaarensa rannoilta ja he tekivät niistä kelluvia muoviukkoja Salojokeen osaksi Halikonlahti Green Art tapahtumaa, jotta ihmiset todella näkisivät, miten paljon sitä roskaa rannoilta oikeasti löytyy...

Junkcraft on yksi projekti, jonka tavoitteena on ollut kiinnittää maailman huomiota mereen kerääntyvien jätteiden ongelmaan. Kaksi kaverusta rakensivat purjealuksen noin 15000 muovipullosta ja seilasivat aluksellaan Californiasta Hawaijille eli yhteensä noin 2600 merimailia.
Kaikki olemme nähneet kuvia Tyynenmeren jätepyörteistä, jotka jatkavat kasvuaan. Myös Atlantin valtameri on saanut oman jätesaarensa.

Aikaisemmin Hiukkanen-sivuilla on esitelty valokuvaaja Chris Jordanin albatrossi-projekti Journey to Midway

tuula

Kelluva biopuhdistamo -tekniikka

Hiukkanen on pieni kelluva bioveistos ja biopuhdistamo, jonka valmistamisen aloitin kesällä 2012 yhteistyössä Salon kaupungin taidepajan nuorten kanssa. Valmistamme pienen kelluvan saarten  kierrätysmateriaaleista. Saari istutetaan ja lasketaan veteen keväällä.

Hiukkanen-pieni saari käyttää  Veden taika-kelluva saari -projektin ylijäämämateriaaleja (Veden taika, ympäristötaideteko, kelluva lintusaari ja biopuhdistamo -kirjan voit ladata tästä, pdf) sekä kestäviä polyeteeni-muovisia kanistereita (kierrätettyjä), jotka normaalisti päätyvät energia- tai sekajätteiksi. Hyvälaatuisia ja kestäviä muovikanistereita kertyy ongelmajätteeksi esim. maitotiloilta (pesuaineet, aiv-astiat) ja ravintoloista. Muoviin on käytetty arvokkaita luonnonvaroja. Polyeteenimuovi on kestävä materiaali, resurssi, joka poltettuna on haaskausta. Osa Hiukkasen kanistereista on kerätty rannoilta. Vain ehjät ja hyvälaatuiset muovikanesterit kelpaavat kelluttimiksi. Rannoilla lojuvat muoviesineet hankautuvat ja hiertyvät kiviin pirstoutuen pieniksi partikkeleiksi ja myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka päätyvät ravintoverkoston kautta eliöihin. Hiukkanen on pieni teko, joka poistaa muovijätettä hallittuun hyötykäyttöön pienen bioppuhdistamon kelluttimiksi. Rakennettuja kelluvia saaria täytyy huoltaa ja kunto tarkistaa säännöllisin välein. Rakenteet on suunniteltava niin, ettei niistä ole haittaa eläimille.

Veden taika -saarta on seurattu nyt vuodesta 2008 ja rakenne on hyvin säilynyt, kasvillisuus tiheää ja biofilmiä on muodostunut saaren pohjaan. Saari antaa pesimärauhaa linnuille ja se houkutteli jo ensimmäisenä keväänä naurulokit takaisin altaille. Naurulokkeja seurasi monet muut vesilinnut. Todennäköisesti myös Hiukkanen saa asukkaita.

Keväällä työ jatkuu nuorten sekä koululaisten kanssa. Yhtenä tavoitteenamme on oppia ymmärtämään luonnon omia prosesseja ja lainalaisuuksia sekä oppia huomioimaan ja hyödyntämään niitä.

Talvi-iltojen iloksi voi tutustua Biomatrix Water´in upeaan Indonesian projektiin, jossa kunnostettiin kapungin läpi virtaava joki kelluvilla puutarhoilla, klikkaa kuvtekstiä!  Biomatrix Waterin perustaja, Galen Fulford, vastasi Veden taika-saaren ympäristöteknisestä toteutuksesta.

Biomatrix Water uutiset

Muovia, roskaa, tumppeja, jätettä...

Tukehdummeko muoviin?

Tänään aamulla selatessani ympäristöuutisia sosiaalisesta mediasta, ensimmäiseksi osui silmiini postaus Uuden Seelannin Jonah-projektilta - taas kerran karua luettavaa ja katsottavaa:

Rantautuneen ja kuolleen kaskelotin oudosti turvonneesta vatsalaukusta löytyi 100 muovipussia! Kuolinsyy: muovijätteeseen tukehtuminen/muovijätteen tukkima elimistö.
"Me voimme kaikki vähentää turhaa muovin käyttöä ja tässä taas yksi hyvä syy!" (Jonah-projekti)

Näemme muovijätettä kaikkialla: tienvierillä, rannoilla, pysäkeillä ja parkkipaikoilla... Suuri osa teiden vieriin heitetystä jätteestä jää kiertämään luontoon, hajoaa ja hiertyy osaksi eliökuntaa, kiduttaen, hitaasti  muuntaen, sairastuttaen. Seuraukset ovat arvaamattomat. Näkyvään roskaan on helppo reagoida: poimin sen ja vien jäteastiaan, josta se päätyy kontrolloituun jätteen käsittelyyn tai kierrätykseen. Helppoa! Emme halua näkymättömiä muovisia kemiallisia prosesseja sisuksiimme. Ennaltaehkäisy on vielä helpompaa: omat jätteet niille kuuluviin jäteastioihin. Kierrätän ja harkitsen mitä hankin, vältän ainakin pakkausmuovia. Kulutan tiedostaen.

Muovi on meille käymässä kalliiksi. Ei sen takia, että sen raaka-aineena käytetään hupenevia öljyvaroja, vaan siksi, että muovi on maatumatonta, katoamatonta, lähes ikuista: se muuttaa olomuotoaan, hioutuu meren kivissä ja auringon valossa aivan pieniksi, silmälle näkymättömiksi ainesosiksi, jotka imeytyvät meren elävien, kalojen ja nisäkkäiden elimistöön ja lopulta myös ihmiseen. Muovi sisältää hormoni- ja immuunijärjestelmäämme muokkaavaa bisfenoli-A:ta, joka muuntaa kalojen sukupuolisuutta aiheuttaen lisääntymiskyvyttömyyttä. Bisfenoli on myös karsinogeeni ja aiheuttaa syöpää.

Muutama vuosi sitten järkytyimme uutiskuvista Tyynenmeren jätepyörteestä. Maailman suurin yllätys: "itsestään syntynyt kaatopaikka", keskellä merta, Yhdysvaltojen kokoinen, ehkä suurempikin.  Jätepyörteen suurin ongelma on muovi:

Muovi ei kuulu luontoon, eikä mikään luonnon eliö pysty hajottamaan sitä. Ainoastaan aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Mikään eliö ei pysty hajottamaan edes näitä molekyylejä ja ne tukkivat niitä syövien eläinten ruuansulatuskanavat. Jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia.
   Arviolta miljoona merilintua kuolee muoviin joka vuosi ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, delfiiniä tai valasta kokee saman kohtalon. Kilometrien pituiset muoviriutat uhkaavat Havaijin vihreitä merikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista muovia on löytynyt suuria määriä.

Kaikki truntuu niin suurelta ja toivottomalta, vaikutusmahdollisuudet pieneltä. Vlinpitämättömyyttä vastaan pitää taistella.  Näin nn syntynyt taidetekoja, erilaisia projekteja ympäri maailmaa, jotka pelastavat eläimiä, samalla itseämme, muovilta.  Midway Journey  sai alkunsa valokuvaaja Chris Jordanin muoviin kuolleista albatrossi-valokuvista. 

Myös Salossa paikalliset taiteilijat ovat puhdistaneet rantoja muovista:  Kimmo Ylönen siivosi kotirantojaan Korppoon saaristossa ja rakensi käyttökelpoisista muovikanistereista laiturin v. 2008 osana Halikonlahti Green Art tapahtumaa. Muovin kierrätys vähentää ongelmaa, mutta ei koskaan poista sitä. Se on niin kauan hyvä, kun muovi kiertää ja pysyy koossa, mutta toisin kävi laiturillekin: Tapanin myrsky 2011 rikkoi laiturin ja levitti muovikanisterit Halikonlahden rannalle. Muovikanisterit ovat usein vahvaa tekoa ja saimme kerättyä kaikki kanisterit talteen ja pieneen kelluvaan saareen lisää kelluttimia.

Mitä muuta voin tehdä: roskat roskikseen, muovi energiajäteastiaan, ja vielä parempi: jätteiden resurssit kierrätykseen. Tärkeintä on ettei muovijätettä jää hajoamaan luontoon! Ei edes tupakan tumppia.
Onko yllätys: tupakan tumppi sisältää muovia ja ympäristömyrkkyjä? 

Tumpit ovat maailman yleisin roska
Vuosittain poltetuista tupakoista jää maailmanlaajuisesti biljoonia tumppeja jätteeksi. Näistä noin kolmanneksen arvoidaan jäävän maahan roskaksi.

Maahan heitetyt tupakantumpit eivät ole ainoastaan esteettinen haitta. Lisäksi ne levittävät maahan ja vesistöihin ympäristömyrkkyjä, kuten kadmiumia, lyijyä ja arsenikkia. Pikkulapset ja eläimet voivat syödä tumppeja ja saada niistä myrkytyksen. Tumppeja löytyy esimerkiksi lintujen, kalojen ja valaiden ruoansulatuselimistöstä. Tumppien maatuminen on hidasta ja kestää jopa noin 15 vuotta. Lähde: Roska päivässä -liike

Tuula

Saarimaiseman raivausta

Parkkipaikan nurmen seasta löytyi säkeittäin roskaa. Roskaaminen ei todellakaan kannata, katso tästä: linkki

Niittämisen alkeet-pikaopastus

 

Siistiä tuli.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme!
Kerromme pienen kelluvan bioveistoksen valmistamisesta. Bioveistos on taideteos, joka koostuu osaksi biologisista prosesseista. Teos muuttaa ajan kanssa muotoaan, elää ja kasvaa. Pieni kelluva saari -teos on myös taideteko, joka puhdistaa vettä kelluvien rakenteiden pohjaan muodostuvan  biofilmin avulla.

Pieni kelluva saari syntyy Veden taika - saaren rakentamisen ylijäämä- sekä kierrätysmateriaalista. Teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa taiteilija Tuula Nikulainen yhdessä Salon kaupungin nuorten pajatoiminnan kanssa. Pajatoiminnan ohjaaja on Reetta Hartikainen. Työmaamme on Salossa, Halikonlahden luontopolun ja lintutornien lähistöllä.

Aloitimme työt 10.9 alueen raivaamisella ja siivoamisella.

Maisema avautuu ja puhdistuu. 
Paikka on Salon entinen jätevesien saostusallas, nro 3, Veden taika-lampi. Taidetekosaari tulee kellumaan Halikonlahden lintutornin parkkipaikan läheisyyteen. Samasta paikasta lähtee lintualtaina tunnettujen lampien ympäri kiertävä luontopolku. Siistimme parkkipaikkaa, jonka viereen rakennamme kelluvan taideteoksemme ja uskomme, että alueen roskaaminen pikaruoka- ym jätteillä loppuu.


Saaliina säkillinen, pääosin roskaruokajätettä, sanan alkuperäisessä merkityksessä, muutaman neliömetrin alalta!

Osa jätteistä päätyy lintujen ja muiden eläimien vatsaan ja seuraukset ovat kohtalokkaita. Tässä järisyttäviä kuvia albatrossi-projektista, joka kertoo roskaamisen dramaattisista seurauksista. Vain pienikin roska, tumppi, hienoksi vedessä ja sateessa murskautunut muovinmuru saattaa aiheuttaa tuskallisia oireita ja kuoleman linnuille, nisäkkäille ja muille eliöille.


Linkki: Chris Jordan. Midway project (Message from the Gyre).
Elokuvatraileri Midwayfilm tästä