Muoviroskaa - eikö se koskaan lopu?

Roskaaminen näkyy kaikkialla ja myös Hiukkanen-ympäristössä. Lumenkaatopaikan keväinen jälki on roskaa, josta suuri osa muovia. Tosin Salon kaupunki puhdistaa alueen, ennen kuin roskat päätyvät tuuliajolle ja mereen. Lumenkaatopaikka on salaojitettu, joten suurin osa saastuneen lumen sulamisvesistä valuu viemäriverkostoon - vaikka ei se kovin kaunis näky olekaan Halikonlahden lintujen suojelualueen reunalla: vuori nokea, hiekkaa ja roskaa.

Lumenkaatopaikka huhtikuussa 2010. Edessä Veden taika -kelluvaa saarta.

Mutta tällaista elämämme on:  saasteet ja roskat saavat olla talven lumimonumenttina kertomassa elämäntyylistämme...

Roskat ovat todellinen uhka eläimille

Olemme siivonneet aluetta ja tavoitteenamme on saada rannan ja parkkipaikka-alueen roskaaminen vähentymään (lopulta lakkaamaan!?). Roskat ovat peräisin pääasiassa pikaruoka-paikoista eli Salon Mäkkäristä ja Hesburgerista. Sana roskaruoka tarkoittaa juuri tätä: pikaruokaa, joka tarjoillaan roskan kera. Roskaan voi tukehtua, roska voi tukkia suoliston.

Vain roskaa! Eikö ole vakavampiakin ympäristöingelmia!? Muoviroskaaminen kuuluu näihin ekosysteemeille erittäin vakaviin ongelmiin. Varsinkin muoviroska meressä. Muovi hankautuu rantakivissä ja pilkkoutuu auringon ja meren voimien yhteisvaikutuksesta pienen pieniksi myrkyllisiksi partikkeleiksi. mikrohiukkasiksi. Näkymätön muoviperäinen myrkky rikastuu ravintoverkkoon. Kaikki merielävät saavat myrkystä osansa. Ravintoketjun huiput, merinisäkkäät, kantavat suuren osan myrkyistä. Osa muoviperäisistä ympäristömyrkyistä palautuu mikrohiukkasina kalaravinnon kautta myös ihmisiin.

Omat teot ovat tärkeä osa ratkaisua, se suurin projekti

Joskus voi tuntua siltä, että mikään ei auta! Muovin käyttö on yksinkertaisesti liian helppoa ja kätevää. Vasta vuosikymmenien käytön jälkeen on huomattu muovin ainesosien vakavat haitat ihmisen terveydelle ja ekosysteemille. Näistä haitta-aineista ajankohtaisin on hormoonitoimintaan ja immuunijärjestelmään vaikuttava bisfenoli, jota on käytetty runsaasti mm astioiden sisäpinnotteissa. Aineen käyttö kiellettiin tuttipulloissa vuonna 2011, mutta vain tuttipulloissa.

Lääke on yksinkertainen: vältetään tarpeettomia muoviesineitä- ja pakkauksia, sekä muoviroskassa tarjoiltua ruokaa. Huolehditaan, ettei muoviroskaa päädy muualle kuin asianmukaisiin jäteastioihin tai kierrätykseen. Lisäksi voi korjata "ohimennen" muiden muovisia jalanjälkiä luonnossa... Ja muistetaan: oikeasti käytettynä, oikeissa paikoissa, muovi on tärkeä ja arvokas materiaali, jota ilman meidän olisi vaikea elää. Muovi myös korvaa eläintuotteiden käyttö, kuten nahkaa.

Inspiraatioksi:

Pieniä ja isoja projekteja muoviroskan vähentämiseksi

Greenpeace kampanjoi sen puolesta, ettei Coca Cola vastustaisi Australian pullojen kierrätys-ohjelmaa. Meidän maailman kolkasta katsottuna koko ajatus tuntuu hullulta, sillä pullojen kierrätys on ollut täällä osa jokaisen arkea jo vuosikymmenet. Mutta SILTI, miksi edelleen muovia ja muovipulloja päätyy myös meillä ojiin, pusikoihin, mereen...!? Maailman meriin päätyvästä muoviroskasta lähes neljäsosa on peräisin juomateollisuudesta.

Linkki kampanjaan:

Tuula Nikulainen: Hyljeksityt

Minulla on parhaillaan pieni, myös muoviroska-aiheeseen liittyvä, taidenäyttely Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukassa 30.3. asti. Tervetuloa! Tässä linkki näyttelyyni Hyljeksityt

Pinnan alla. Teoksen mallina on ollut rannalta löytämäni kuollut hylje. Hylkeessä ei näkynyt muoviroskaa, mutta teoksessani vatsaontelo on täyttynyt lasten hylkäämistä leluista, kindermunista ym lelutilpehööristä. Muovien vaaralliset ainesosat ova näkymättömiä ja vaikuttavat eläimiin hitaasti.

Samaan aikaan Sinisimpukassa on myös nähtävissä valokuvanäyttely:

Anna Liukas: Pohjakosketus. Valokuvanäyttely kertoo siitä, minkälaisia roskia meren pohjasta satamien läheisyydestä löytyy. Kesällä 2012 järjestettiin kolme roskasukellusta Nauvon vierassatamassa, Turun Aurajoessa ja Hangon Itäsatamassa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä pinnan alla piilee:

Muita projekteja

Taiteilija Pive Toivosen pulloukot-projekti kertoo karua kieltään: Pive keräsi Utön lasten kanssa satoja tyhjiä pulloja kotisaarensa rannoilta ja he tekivät niistä kelluvia muoviukkoja Salojokeen osaksi Halikonlahti Green Art tapahtumaa, jotta ihmiset todella näkisivät, miten paljon sitä roskaa rannoilta oikeasti löytyy...

Junkcraft on yksi projekti, jonka tavoitteena on ollut kiinnittää maailman huomiota mereen kerääntyvien jätteiden ongelmaan. Kaksi kaverusta rakensivat purjealuksen noin 15000 muovipullosta ja seilasivat aluksellaan Californiasta Hawaijille eli yhteensä noin 2600 merimailia.
Kaikki olemme nähneet kuvia Tyynenmeren jätepyörteistä, jotka jatkavat kasvuaan. Myös Atlantin valtameri on saanut oman jätesaarensa.

Aikaisemmin Hiukkanen-sivuilla on esitelty valokuvaaja Chris Jordanin albatrossi-projekti Journey to Midway

tuula

Kelluva biopuhdistamo -tekniikka

Hiukkanen on pieni kelluva bioveistos ja biopuhdistamo, jonka valmistamisen aloitin kesällä 2012 yhteistyössä Salon kaupungin taidepajan nuorten kanssa. Valmistamme pienen kelluvan saarten  kierrätysmateriaaleista. Saari istutetaan ja lasketaan veteen keväällä.

Hiukkanen-pieni saari käyttää  Veden taika-kelluva saari -projektin ylijäämämateriaaleja (Veden taika, ympäristötaideteko, kelluva lintusaari ja biopuhdistamo -kirjan voit ladata tästä, pdf) sekä kestäviä polyeteeni-muovisia kanistereita (kierrätettyjä), jotka normaalisti päätyvät energia- tai sekajätteiksi. Hyvälaatuisia ja kestäviä muovikanistereita kertyy ongelmajätteeksi esim. maitotiloilta (pesuaineet, aiv-astiat) ja ravintoloista. Muoviin on käytetty arvokkaita luonnonvaroja. Polyeteenimuovi on kestävä materiaali, resurssi, joka poltettuna on haaskausta. Osa Hiukkasen kanistereista on kerätty rannoilta. Vain ehjät ja hyvälaatuiset muovikanesterit kelpaavat kelluttimiksi. Rannoilla lojuvat muoviesineet hankautuvat ja hiertyvät kiviin pirstoutuen pieniksi partikkeleiksi ja myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka päätyvät ravintoverkoston kautta eliöihin. Hiukkanen on pieni teko, joka poistaa muovijätettä hallittuun hyötykäyttöön pienen bioppuhdistamon kelluttimiksi. Rakennettuja kelluvia saaria täytyy huoltaa ja kunto tarkistaa säännöllisin välein. Rakenteet on suunniteltava niin, ettei niistä ole haittaa eläimille.

Veden taika -saarta on seurattu nyt vuodesta 2008 ja rakenne on hyvin säilynyt, kasvillisuus tiheää ja biofilmiä on muodostunut saaren pohjaan. Saari antaa pesimärauhaa linnuille ja se houkutteli jo ensimmäisenä keväänä naurulokit takaisin altaille. Naurulokkeja seurasi monet muut vesilinnut. Todennäköisesti myös Hiukkanen saa asukkaita.

Keväällä työ jatkuu nuorten sekä koululaisten kanssa. Yhtenä tavoitteenamme on oppia ymmärtämään luonnon omia prosesseja ja lainalaisuuksia sekä oppia huomioimaan ja hyödyntämään niitä.

Talvi-iltojen iloksi voi tutustua Biomatrix Water´in upeaan Indonesian projektiin, jossa kunnostettiin kapungin läpi virtaava joki kelluvilla puutarhoilla, klikkaa kuvtekstiä!  Biomatrix Waterin perustaja, Galen Fulford, vastasi Veden taika-saaren ympäristöteknisestä toteutuksesta.

Biomatrix Water uutiset

Tervetuloa seuraamaan blogiamme!
Kerromme pienen kelluvan bioveistoksen valmistamisesta. Bioveistos on taideteos, joka koostuu osaksi biologisista prosesseista. Teos muuttaa ajan kanssa muotoaan, elää ja kasvaa. Pieni kelluva saari -teos on myös taideteko, joka puhdistaa vettä kelluvien rakenteiden pohjaan muodostuvan  biofilmin avulla.

Pieni kelluva saari syntyy Veden taika - saaren rakentamisen ylijäämä- sekä kierrätysmateriaalista. Teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa taiteilija Tuula Nikulainen yhdessä Salon kaupungin nuorten pajatoiminnan kanssa. Pajatoiminnan ohjaaja on Reetta Hartikainen. Työmaamme on Salossa, Halikonlahden luontopolun ja lintutornien lähistöllä.

Aloitimme työt 10.9 alueen raivaamisella ja siivoamisella.

Maisema avautuu ja puhdistuu. 
Paikka on Salon entinen jätevesien saostusallas, nro 3, Veden taika-lampi. Taidetekosaari tulee kellumaan Halikonlahden lintutornin parkkipaikan läheisyyteen. Samasta paikasta lähtee lintualtaina tunnettujen lampien ympäri kiertävä luontopolku. Siistimme parkkipaikkaa, jonka viereen rakennamme kelluvan taideteoksemme ja uskomme, että alueen roskaaminen pikaruoka- ym jätteillä loppuu.


Saaliina säkillinen, pääosin roskaruokajätettä, sanan alkuperäisessä merkityksessä, muutaman neliömetrin alalta!

Osa jätteistä päätyy lintujen ja muiden eläimien vatsaan ja seuraukset ovat kohtalokkaita. Tässä järisyttäviä kuvia albatrossi-projektista, joka kertoo roskaamisen dramaattisista seurauksista. Vain pienikin roska, tumppi, hienoksi vedessä ja sateessa murskautunut muovinmuru saattaa aiheuttaa tuskallisia oireita ja kuoleman linnuille, nisäkkäille ja muille eliöille.


Linkki: Chris Jordan. Midway project (Message from the Gyre).
Elokuvatraileri Midwayfilm tästä