Kelluvat pikkubio-puhdistamot

Salon Akva-hanke järjesti yhdessä Salon kansalaisopiston kanssa pienten kelluvien biopuhdistamojen rakennuskurssin lapsille ohjaajana allekirjoittanut. Jännittävää, tuleeko kukaan...ja tuli 13 innokasta saaren rakentajaa, poikia ja tyttöjä! Oli mahtava tekemisen meininki, intensiivistä ahertamista Kokkilan rannalla neljä tuntia.

Kuva: Paula Alanne

Mikä ihmeen biopuhdistamo?

Puhdistaminen alkaa siitä, että ensin täytyy rakentaa puhdistajille houkutteleva asunto. Kelluvat puutarhat tarjoavat suojaisan elinympäristön vesistön pieneliöille, planktoneille ja mikrobeille, sekä kutusuojaa vaikka ahvenille. Näin lisätään samalla luonnon monimuotoisuutta -tai paremminkin palautetaan sitä. Uusien asukkaiden myötä vesistöön joutuneet ravinteet menevät parempiin suihin. Pikkuhiljaa saaren pohjaan ja keinojuuristoon, myöhemmin kasvien juuristoon, muodostuu limainen ja aktiivinen kerrostuma, biofilmi, joka puhdistaa vettä. Biofilmi koostuu näistä tärkeistä pieneliöistä, jotka käyttävät ravinteita ja hajottavat eloperäistä ainesta ja näin osallistuvat tärkeiden aineiden kierrätykseen ravintoverkostossa.  Jos ravintoverkossa on reikä, eli vesiluonnon monimuotoisuus on syystä tai toisesta häiriintynyt ja eliöstö yksipuolistunut, voimme auttaa reiän paikkaamisessa näillä keinotekoisilla pikkusaarilla. Pienet kelluvat puutarhat sopivat pienten lampien puhdistamiseen.

Kaunis biopuhdistamo on pieni taideteko!

HUOM: Kelluvista saarista täytyy pitää huolta kuin omasta veneestä, akvaariosta tai puutarhasta! Sitä ei saa unohtaa vesistöön, koska silloin siitä voi tulla hyvin haitallista jätettä!

Hyviä kelluttimia ovat PE (Polyeteeni) - HD (High density) kanisterit, laatumerkintä löytyy yleensä kanisterin pohjasta. Polyeteeni on kemiallisesti reagoimatonta muovia, joka kestää vedessä hajoamatta eliöille haitallisiksi ainesosiksi. Polyeteenimuovikanistereita kertyy nurkkiin (mm. maatiloille) ja on joskus parempi kierrättää muovinenkin esine uuteen käyttöön, ennen kuin hylätä se jätteisiin, sillä näin arvokkaat raaka-aineet eivät mene hukkaan.

Näin syntyy pieni kelluva biopuhdistamo:

Kokeilimme biopuhdistamojen kellumista Kokkilan rannassa.  Pikkusaaret eivät oikein pärjää meren aalloille ja puhdistushommaa on enemmän kuin tarpeeksi...  Päätimme siirtää biopuhdistamot Vuohensaaren vievän tien varteen ns lintualtaalle, jossa myös kelluu Veden taika taideteos ja biopuhdistamo.

Vinkki: kanistereihin kannattaa laittaa vettä, jolloin saari pysyy taspainossa aallokossa ja kasvien jurret saavat helpommin vettä.

Kiitos kaikille innokkaille lapsi-rakentajille ja kurssin apuohjaajille Paulalle, Merille ja Minnalle!

Tuula

Erakko-hotellit

Hei katso, miten voit auttaa mesipistiäisiä:
tuula nikulainen: Erakko-hotellit

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista. Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat nyt vähissä ja olen tehnyt Erakkojen hotellit -teoksen (Paljasjalkapolku-ympärostötaidenäyttely/Korppoo) tähän tarpeeseen.

Muista: mesipistiäiset tarjoavat meille ekosysteemipalveluja, joista olemme riippuvaisia! Monia lajeja on jo kuollut sukupuuttoon ja useat erakkomehiläiset ovat uhanalaisia. Rakentamalla pesiä tuet samalla luonnon monimuotoisuutta.

Hiukkasen asiaa!

Jätevedenpuhdistamon kolmos-altaalla eli ns Veden taika -lammella on ajeltu autolla saaren ympäri. 
Se on jyrkästi kielletty - ja jopa vaarallista, sillä jää voi ihan oikeasti pettää!

Kevätsuunnitelmia

Kevät etenee ja Hiukkanen lasketaan pian veteen - pian, sillä ehkä jo kuunkierron päästä!

Yhteisötaideteot jatkuvat myös Maija Mehiläisen ja hänen ystäviensä ympärillä. Olemme velkaa näille ystävillemme, jotka pyyteettömästi ovat tuottaneet palveluja meille. Mutta nyt on vastapalvelujen aika, sillä pölyttäjät ovat pulassa ja pyytävät:  säilyttäkää elinympäristömme ja laidunmaat myrkyttöminä! Tarvisemme myös lisää asuntoja menetettyjen tilalle...

Suomessa yleisimpiä pölyttäjäeläimiä ovat hyönteiset, mutta myös linnut, lepakot ja muut nisäkkäät toimivat pölyttäjinä. Tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja perhoset. Ne vierailevat kukissa ravinnonhaussa ja näin osallistuvat mm. hedelmien, marjojen ja siementen tuotantoon.

Saamme pölyttäjiltä ekosysteemipalveluja sillä ne pölyttäessä osallistuvat ravintomme tuottamiseen. Olemme riippuvaisia pölyttäjien palveluista. Vain onnistunut pölytys saa aikaiseksi hedelmän, marjan tai siemenen. Ilman pölyttäjien palveluja jäisimme ilman vitamiineja, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Puutarhat olisivat autioita marjapensaista ja hedelmäpuista. Myös maidontuottaja-eläinten ravintokasvit sekä öljykasvit ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Tuulipölytteiset kasvit pärjäävät ilman hyönteisiä, mutta hyönteisten onnistunut pölytys on nyt paljolti ihmisten käsissä.

Ekosysteemipalveluiksi kutsutaan siis hyötyjä, joita saamme ilmaiseksi luonnosta. Muita ilmaisia hyötyjä ovat esimerkiksi puhdas ilma ja vesi.

Ihmisen tehokkaalla toiminnalla on taipumus tuhota ja häiritä luonnon omia järjestelmiä. Sen jälkeen kun olemme oppineet tunnistamaan ja ymmärtämään ekosysteemien toimintaa, pystymme myös vaalimaan, osin parantamaan ja edesauttamaan toiminnan jatkumista.

Meidän Hiukkanen

Hiukkanen, kelluva pieni biopuhdistamo, on yksi tapa edesauttaa biologisen puhdistuspalvelun palauttamista vesistöön, jossa ekosysteemi on häiriintynyt. Kaikki luonnon ekosysteemit ovat riippuvaisia myös toisistaan ja ovat erottamaton osa luonnon monimuotoisuutta. Itse asiassa luonnon monimuotoisuus yhdessä ekosysteemipalvelujen kanssa on ihmisen elämän ja hyvinvoinnin perusta.

Keväällä aloitamme yhdessä pölyttäjien vaalimisen. Ihmiset kutsuvat toisia otuksia myrkkypistiäisiksi, mutta kuten kokemuksesta tiedämme, rauhallinen yhteiselo on mahdollista ja välttämätöntä. Lisäksi se on mielenkiintoista. Siitä lisää tuonnempana.

Winkki:
ekologia

tuula

Muovia, roskaa, tumppeja, jätettä...

Tukehdummeko muoviin?

Tänään aamulla selatessani ympäristöuutisia sosiaalisesta mediasta, ensimmäiseksi osui silmiini postaus Uuden Seelannin Jonah-projektilta - taas kerran karua luettavaa ja katsottavaa:

Rantautuneen ja kuolleen kaskelotin oudosti turvonneesta vatsalaukusta löytyi 100 muovipussia! Kuolinsyy: muovijätteeseen tukehtuminen/muovijätteen tukkima elimistö.
"Me voimme kaikki vähentää turhaa muovin käyttöä ja tässä taas yksi hyvä syy!" (Jonah-projekti)

Näemme muovijätettä kaikkialla: tienvierillä, rannoilla, pysäkeillä ja parkkipaikoilla... Suuri osa teiden vieriin heitetystä jätteestä jää kiertämään luontoon, hajoaa ja hiertyy osaksi eliökuntaa, kiduttaen, hitaasti  muuntaen, sairastuttaen. Seuraukset ovat arvaamattomat. Näkyvään roskaan on helppo reagoida: poimin sen ja vien jäteastiaan, josta se päätyy kontrolloituun jätteen käsittelyyn tai kierrätykseen. Helppoa! Emme halua näkymättömiä muovisia kemiallisia prosesseja sisuksiimme. Ennaltaehkäisy on vielä helpompaa: omat jätteet niille kuuluviin jäteastioihin. Kierrätän ja harkitsen mitä hankin, vältän ainakin pakkausmuovia. Kulutan tiedostaen.

Muovi on meille käymässä kalliiksi. Ei sen takia, että sen raaka-aineena käytetään hupenevia öljyvaroja, vaan siksi, että muovi on maatumatonta, katoamatonta, lähes ikuista: se muuttaa olomuotoaan, hioutuu meren kivissä ja auringon valossa aivan pieniksi, silmälle näkymättömiksi ainesosiksi, jotka imeytyvät meren elävien, kalojen ja nisäkkäiden elimistöön ja lopulta myös ihmiseen. Muovi sisältää hormoni- ja immuunijärjestelmäämme muokkaavaa bisfenoli-A:ta, joka muuntaa kalojen sukupuolisuutta aiheuttaen lisääntymiskyvyttömyyttä. Bisfenoli on myös karsinogeeni ja aiheuttaa syöpää.

Muutama vuosi sitten järkytyimme uutiskuvista Tyynenmeren jätepyörteestä. Maailman suurin yllätys: "itsestään syntynyt kaatopaikka", keskellä merta, Yhdysvaltojen kokoinen, ehkä suurempikin.  Jätepyörteen suurin ongelma on muovi:

Muovi ei kuulu luontoon, eikä mikään luonnon eliö pysty hajottamaan sitä. Ainoastaan aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Mikään eliö ei pysty hajottamaan edes näitä molekyylejä ja ne tukkivat niitä syövien eläinten ruuansulatuskanavat. Jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia.
   Arviolta miljoona merilintua kuolee muoviin joka vuosi ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, delfiiniä tai valasta kokee saman kohtalon. Kilometrien pituiset muoviriutat uhkaavat Havaijin vihreitä merikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista muovia on löytynyt suuria määriä.

Kaikki truntuu niin suurelta ja toivottomalta, vaikutusmahdollisuudet pieneltä. Vlinpitämättömyyttä vastaan pitää taistella.  Näin nn syntynyt taidetekoja, erilaisia projekteja ympäri maailmaa, jotka pelastavat eläimiä, samalla itseämme, muovilta.  Midway Journey  sai alkunsa valokuvaaja Chris Jordanin muoviin kuolleista albatrossi-valokuvista. 

Myös Salossa paikalliset taiteilijat ovat puhdistaneet rantoja muovista:  Kimmo Ylönen siivosi kotirantojaan Korppoon saaristossa ja rakensi käyttökelpoisista muovikanistereista laiturin v. 2008 osana Halikonlahti Green Art tapahtumaa. Muovin kierrätys vähentää ongelmaa, mutta ei koskaan poista sitä. Se on niin kauan hyvä, kun muovi kiertää ja pysyy koossa, mutta toisin kävi laiturillekin: Tapanin myrsky 2011 rikkoi laiturin ja levitti muovikanisterit Halikonlahden rannalle. Muovikanisterit ovat usein vahvaa tekoa ja saimme kerättyä kaikki kanisterit talteen ja pieneen kelluvaan saareen lisää kelluttimia.

Mitä muuta voin tehdä: roskat roskikseen, muovi energiajäteastiaan, ja vielä parempi: jätteiden resurssit kierrätykseen. Tärkeintä on ettei muovijätettä jää hajoamaan luontoon! Ei edes tupakan tumppia.
Onko yllätys: tupakan tumppi sisältää muovia ja ympäristömyrkkyjä? 

Tumpit ovat maailman yleisin roska
Vuosittain poltetuista tupakoista jää maailmanlaajuisesti biljoonia tumppeja jätteeksi. Näistä noin kolmanneksen arvoidaan jäävän maahan roskaksi.

Maahan heitetyt tupakantumpit eivät ole ainoastaan esteettinen haitta. Lisäksi ne levittävät maahan ja vesistöihin ympäristömyrkkyjä, kuten kadmiumia, lyijyä ja arsenikkia. Pikkulapset ja eläimet voivat syödä tumppeja ja saada niistä myrkytyksen. Tumppeja löytyy esimerkiksi lintujen, kalojen ja valaiden ruoansulatuselimistöstä. Tumppien maatuminen on hidasta ja kestää jopa noin 15 vuotta. Lähde: Roska päivässä -liike

Tuula