Kasvit

Pieneen kelluvaan saareen siirrettyjä kasveja:

Punakoiso. Lammen reunamilla ruokojen varsia kiipeilevä myrkyllinen koisokasvi. Lilat kukat ja ensin oranssin puikean pyöreät marjat, kypsinä kirkkaan punaiset.

Syksyiset punakoison marjat hehkuvat rantaruovikossa.

Punakoiso juurineen altaan reunalta

Karhunköynnöstä näkee kiipeilemässä Salojokea reunustavassa ruovikossa. Kukka on suurehko kellomainen tai vaalean punertava. Karhunköynnös saattaa kasvaa kesässä useita metrejä, jopa parikymmentä sentttiä päivässä, ja tukahduttaakin helposti muita kasveja alleen. Saaressa karhunköynnöstä on istutettu keskelle, josta "suunnitelman mukaan" se kiipeää osmankäämeihin.

Osmankäämi on ikivanha hyötykasvi, jonka nuoria versoja on syöty parsan tavoin. Saareen istutimme leveäosmankäämiä, jota löytää helposti Kapea osmankäämi on selvästi harvinaisempi. Osmankäämin on yksi eniten ihmistoiminnasta hyötyneistä kasveista ja levinnyt viimeisten vuosikymmenien aikana runsaslukuisina ihmisten luomille kosteikoille, tienvierustojen ojille ja umpeenkasvaville, rehehevöityneillä rannoille.
Osmankäämi on luonnon oma vartijakasvi, sillä se pidättelee tehokkaasti ihmisten vesistöön päästämiä kemikaaleja ja lääkejäämiä.

Leveälehtinen osmankäämi Halikonlahden rannalta.

Järvikaisla on jostain syystä lainannut nimensä ihmisten mielissä järviruokolle. Usein kuulee vesistöjen reunaa tiheästi peittävää ruovikkoa kutsuttavan kaislikoksi. Oikeat kaislat ovat tummanvihreitä ja sileävartisia, ojan varsilla tuppaina kasvavia huiskaleita, joiden kukinto on ruskea tähkämäinen rypäs. Varren sisusta on huokoinen, kuin "vaahtomuovia",  jota lapsena oli hauska riipiä kynnellä irti.

Tavoitteena on siirto-istuttaa saareen väriläiskiksi ainakin lilan punaista rantakukkaa, keltaista rentukkaa ja kurjenmiekkaa - kaikki kasveja, jotka luontaisestikin kasvaa tekolampien ja jokisuiston ympäristössä.

Järvikaislaa

Pikkusaaren kasvi- ja istutus-bloggaukset, linkki tässä