Muoviroskaa - eikö se koskaan lopu?

Roskaaminen näkyy kaikkialla ja myös Hiukkanen-ympäristössä. Lumenkaatopaikan keväinen jälki on roskaa, josta suuri osa muovia. Tosin Salon kaupunki puhdistaa alueen, ennen kuin roskat päätyvät tuuliajolle ja mereen. Lumenkaatopaikka on salaojitettu, joten suurin osa saastuneen lumen sulamisvesistä valuu viemäriverkostoon - vaikka ei se kovin kaunis näky olekaan Halikonlahden lintujen suojelualueen reunalla: vuori nokea, hiekkaa ja roskaa.

Lumenkaatopaikka huhtikuussa 2010. Edessä Veden taika -kelluvaa saarta.

Mutta tällaista elämämme on:  saasteet ja roskat saavat olla talven lumimonumenttina kertomassa elämäntyylistämme...

Roskat ovat todellinen uhka eläimille

Olemme siivonneet aluetta ja tavoitteenamme on saada rannan ja parkkipaikka-alueen roskaaminen vähentymään (lopulta lakkaamaan!?). Roskat ovat peräisin pääasiassa pikaruoka-paikoista eli Salon Mäkkäristä ja Hesburgerista. Sana roskaruoka tarkoittaa juuri tätä: pikaruokaa, joka tarjoillaan roskan kera. Roskaan voi tukehtua, roska voi tukkia suoliston.

Vain roskaa! Eikö ole vakavampiakin ympäristöingelmia!? Muoviroskaaminen kuuluu näihin ekosysteemeille erittäin vakaviin ongelmiin. Varsinkin muoviroska meressä. Muovi hankautuu rantakivissä ja pilkkoutuu auringon ja meren voimien yhteisvaikutuksesta pienen pieniksi myrkyllisiksi partikkeleiksi. mikrohiukkasiksi. Näkymätön muoviperäinen myrkky rikastuu ravintoverkkoon. Kaikki merielävät saavat myrkystä osansa. Ravintoketjun huiput, merinisäkkäät, kantavat suuren osan myrkyistä. Osa muoviperäisistä ympäristömyrkyistä palautuu mikrohiukkasina kalaravinnon kautta myös ihmisiin.

Omat teot ovat tärkeä osa ratkaisua, se suurin projekti

Joskus voi tuntua siltä, että mikään ei auta! Muovin käyttö on yksinkertaisesti liian helppoa ja kätevää. Vasta vuosikymmenien käytön jälkeen on huomattu muovin ainesosien vakavat haitat ihmisen terveydelle ja ekosysteemille. Näistä haitta-aineista ajankohtaisin on hormoonitoimintaan ja immuunijärjestelmään vaikuttava bisfenoli, jota on käytetty runsaasti mm astioiden sisäpinnotteissa. Aineen käyttö kiellettiin tuttipulloissa vuonna 2011, mutta vain tuttipulloissa.

Lääke on yksinkertainen: vältetään tarpeettomia muoviesineitä- ja pakkauksia, sekä muoviroskassa tarjoiltua ruokaa. Huolehditaan, ettei muoviroskaa päädy muualle kuin asianmukaisiin jäteastioihin tai kierrätykseen. Lisäksi voi korjata "ohimennen" muiden muovisia jalanjälkiä luonnossa... Ja muistetaan: oikeasti käytettynä, oikeissa paikoissa, muovi on tärkeä ja arvokas materiaali, jota ilman meidän olisi vaikea elää. Muovi myös korvaa eläintuotteiden käyttö, kuten nahkaa.

Inspiraatioksi:

Pieniä ja isoja projekteja muoviroskan vähentämiseksi

Greenpeace kampanjoi sen puolesta, ettei Coca Cola vastustaisi Australian pullojen kierrätys-ohjelmaa. Meidän maailman kolkasta katsottuna koko ajatus tuntuu hullulta, sillä pullojen kierrätys on ollut täällä osa jokaisen arkea jo vuosikymmenet. Mutta SILTI, miksi edelleen muovia ja muovipulloja päätyy myös meillä ojiin, pusikoihin, mereen...!? Maailman meriin päätyvästä muoviroskasta lähes neljäsosa on peräisin juomateollisuudesta.

Linkki kampanjaan:

Tuula Nikulainen: Hyljeksityt

Minulla on parhaillaan pieni, myös muoviroska-aiheeseen liittyvä, taidenäyttely Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukassa 30.3. asti. Tervetuloa! Tässä linkki näyttelyyni Hyljeksityt

Pinnan alla. Teoksen mallina on ollut rannalta löytämäni kuollut hylje. Hylkeessä ei näkynyt muoviroskaa, mutta teoksessani vatsaontelo on täyttynyt lasten hylkäämistä leluista, kindermunista ym lelutilpehööristä. Muovien vaaralliset ainesosat ova näkymättömiä ja vaikuttavat eläimiin hitaasti.

Samaan aikaan Sinisimpukassa on myös nähtävissä valokuvanäyttely:

Anna Liukas: Pohjakosketus. Valokuvanäyttely kertoo siitä, minkälaisia roskia meren pohjasta satamien läheisyydestä löytyy. Kesällä 2012 järjestettiin kolme roskasukellusta Nauvon vierassatamassa, Turun Aurajoessa ja Hangon Itäsatamassa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä pinnan alla piilee:

Muita projekteja

Taiteilija Pive Toivosen pulloukot-projekti kertoo karua kieltään: Pive keräsi Utön lasten kanssa satoja tyhjiä pulloja kotisaarensa rannoilta ja he tekivät niistä kelluvia muoviukkoja Salojokeen osaksi Halikonlahti Green Art tapahtumaa, jotta ihmiset todella näkisivät, miten paljon sitä roskaa rannoilta oikeasti löytyy...

Junkcraft on yksi projekti, jonka tavoitteena on ollut kiinnittää maailman huomiota mereen kerääntyvien jätteiden ongelmaan. Kaksi kaverusta rakensivat purjealuksen noin 15000 muovipullosta ja seilasivat aluksellaan Californiasta Hawaijille eli yhteensä noin 2600 merimailia.
Kaikki olemme nähneet kuvia Tyynenmeren jätepyörteistä, jotka jatkavat kasvuaan. Myös Atlantin valtameri on saanut oman jätesaarensa.

Aikaisemmin Hiukkanen-sivuilla on esitelty valokuvaaja Chris Jordanin albatrossi-projekti Journey to Midway

tuula