Hiukkasen asiaa!

Jätevedenpuhdistamon kolmos-altaalla eli ns Veden taika -lammella on ajeltu autolla saaren ympäri. 
Se on jyrkästi kielletty - ja jopa vaarallista, sillä jää voi ihan oikeasti pettää!

Kevätsuunnitelmia

Kevät etenee ja Hiukkanen lasketaan pian veteen - pian, sillä ehkä jo kuunkierron päästä!

Yhteisötaideteot jatkuvat myös Maija Mehiläisen ja hänen ystäviensä ympärillä. Olemme velkaa näille ystävillemme, jotka pyyteettömästi ovat tuottaneet palveluja meille. Mutta nyt on vastapalvelujen aika, sillä pölyttäjät ovat pulassa ja pyytävät:  säilyttäkää elinympäristömme ja laidunmaat myrkyttöminä! Tarvisemme myös lisää asuntoja menetettyjen tilalle...

Suomessa yleisimpiä pölyttäjäeläimiä ovat hyönteiset, mutta myös linnut, lepakot ja muut nisäkkäät toimivat pölyttäjinä. Tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mehiläiset, kimalaiset, kukkakärpäset ja perhoset. Ne vierailevat kukissa ravinnonhaussa ja näin osallistuvat mm. hedelmien, marjojen ja siementen tuotantoon.

Saamme pölyttäjiltä ekosysteemipalveluja sillä ne pölyttäessä osallistuvat ravintomme tuottamiseen. Olemme riippuvaisia pölyttäjien palveluista. Vain onnistunut pölytys saa aikaiseksi hedelmän, marjan tai siemenen. Ilman pölyttäjien palveluja jäisimme ilman vitamiineja, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Puutarhat olisivat autioita marjapensaista ja hedelmäpuista. Myös maidontuottaja-eläinten ravintokasvit sekä öljykasvit ovat riippuvaisia pölyttäjistä. Tuulipölytteiset kasvit pärjäävät ilman hyönteisiä, mutta hyönteisten onnistunut pölytys on nyt paljolti ihmisten käsissä.

Ekosysteemipalveluiksi kutsutaan siis hyötyjä, joita saamme ilmaiseksi luonnosta. Muita ilmaisia hyötyjä ovat esimerkiksi puhdas ilma ja vesi.

Ihmisen tehokkaalla toiminnalla on taipumus tuhota ja häiritä luonnon omia järjestelmiä. Sen jälkeen kun olemme oppineet tunnistamaan ja ymmärtämään ekosysteemien toimintaa, pystymme myös vaalimaan, osin parantamaan ja edesauttamaan toiminnan jatkumista.

Meidän Hiukkanen

Hiukkanen, kelluva pieni biopuhdistamo, on yksi tapa edesauttaa biologisen puhdistuspalvelun palauttamista vesistöön, jossa ekosysteemi on häiriintynyt. Kaikki luonnon ekosysteemit ovat riippuvaisia myös toisistaan ja ovat erottamaton osa luonnon monimuotoisuutta. Itse asiassa luonnon monimuotoisuus yhdessä ekosysteemipalvelujen kanssa on ihmisen elämän ja hyvinvoinnin perusta.

Keväällä aloitamme yhdessä pölyttäjien vaalimisen. Ihmiset kutsuvat toisia otuksia myrkkypistiäisiksi, mutta kuten kokemuksesta tiedämme, rauhallinen yhteiselo on mahdollista ja välttämätöntä. Lisäksi se on mielenkiintoista. Siitä lisää tuonnempana.

Winkki:
ekologia

tuula

Muoviroskaa - eikö se koskaan lopu?

Roskaaminen näkyy kaikkialla ja myös Hiukkanen-ympäristössä. Lumenkaatopaikan keväinen jälki on roskaa, josta suuri osa muovia. Tosin Salon kaupunki puhdistaa alueen, ennen kuin roskat päätyvät tuuliajolle ja mereen. Lumenkaatopaikka on salaojitettu, joten suurin osa saastuneen lumen sulamisvesistä valuu viemäriverkostoon - vaikka ei se kovin kaunis näky olekaan Halikonlahden lintujen suojelualueen reunalla: vuori nokea, hiekkaa ja roskaa.

Lumenkaatopaikka huhtikuussa 2010. Edessä Veden taika -kelluvaa saarta.

Mutta tällaista elämämme on:  saasteet ja roskat saavat olla talven lumimonumenttina kertomassa elämäntyylistämme...

Roskat ovat todellinen uhka eläimille

Olemme siivonneet aluetta ja tavoitteenamme on saada rannan ja parkkipaikka-alueen roskaaminen vähentymään (lopulta lakkaamaan!?). Roskat ovat peräisin pääasiassa pikaruoka-paikoista eli Salon Mäkkäristä ja Hesburgerista. Sana roskaruoka tarkoittaa juuri tätä: pikaruokaa, joka tarjoillaan roskan kera. Roskaan voi tukehtua, roska voi tukkia suoliston.

Vain roskaa! Eikö ole vakavampiakin ympäristöingelmia!? Muoviroskaaminen kuuluu näihin ekosysteemeille erittäin vakaviin ongelmiin. Varsinkin muoviroska meressä. Muovi hankautuu rantakivissä ja pilkkoutuu auringon ja meren voimien yhteisvaikutuksesta pienen pieniksi myrkyllisiksi partikkeleiksi. mikrohiukkasiksi. Näkymätön muoviperäinen myrkky rikastuu ravintoverkkoon. Kaikki merielävät saavat myrkystä osansa. Ravintoketjun huiput, merinisäkkäät, kantavat suuren osan myrkyistä. Osa muoviperäisistä ympäristömyrkyistä palautuu mikrohiukkasina kalaravinnon kautta myös ihmisiin.

Omat teot ovat tärkeä osa ratkaisua, se suurin projekti

Joskus voi tuntua siltä, että mikään ei auta! Muovin käyttö on yksinkertaisesti liian helppoa ja kätevää. Vasta vuosikymmenien käytön jälkeen on huomattu muovin ainesosien vakavat haitat ihmisen terveydelle ja ekosysteemille. Näistä haitta-aineista ajankohtaisin on hormoonitoimintaan ja immuunijärjestelmään vaikuttava bisfenoli, jota on käytetty runsaasti mm astioiden sisäpinnotteissa. Aineen käyttö kiellettiin tuttipulloissa vuonna 2011, mutta vain tuttipulloissa.

Lääke on yksinkertainen: vältetään tarpeettomia muoviesineitä- ja pakkauksia, sekä muoviroskassa tarjoiltua ruokaa. Huolehditaan, ettei muoviroskaa päädy muualle kuin asianmukaisiin jäteastioihin tai kierrätykseen. Lisäksi voi korjata "ohimennen" muiden muovisia jalanjälkiä luonnossa... Ja muistetaan: oikeasti käytettynä, oikeissa paikoissa, muovi on tärkeä ja arvokas materiaali, jota ilman meidän olisi vaikea elää. Muovi myös korvaa eläintuotteiden käyttö, kuten nahkaa.

Inspiraatioksi:

Pieniä ja isoja projekteja muoviroskan vähentämiseksi

Greenpeace kampanjoi sen puolesta, ettei Coca Cola vastustaisi Australian pullojen kierrätys-ohjelmaa. Meidän maailman kolkasta katsottuna koko ajatus tuntuu hullulta, sillä pullojen kierrätys on ollut täällä osa jokaisen arkea jo vuosikymmenet. Mutta SILTI, miksi edelleen muovia ja muovipulloja päätyy myös meillä ojiin, pusikoihin, mereen...!? Maailman meriin päätyvästä muoviroskasta lähes neljäsosa on peräisin juomateollisuudesta.

Linkki kampanjaan:

Tuula Nikulainen: Hyljeksityt

Minulla on parhaillaan pieni, myös muoviroska-aiheeseen liittyvä, taidenäyttely Saaristomeren Luontokeskus Sinisimpukassa 30.3. asti. Tervetuloa! Tässä linkki näyttelyyni Hyljeksityt

Pinnan alla. Teoksen mallina on ollut rannalta löytämäni kuollut hylje. Hylkeessä ei näkynyt muoviroskaa, mutta teoksessani vatsaontelo on täyttynyt lasten hylkäämistä leluista, kindermunista ym lelutilpehööristä. Muovien vaaralliset ainesosat ova näkymättömiä ja vaikuttavat eläimiin hitaasti.

Samaan aikaan Sinisimpukassa on myös nähtävissä valokuvanäyttely:

Anna Liukas: Pohjakosketus. Valokuvanäyttely kertoo siitä, minkälaisia roskia meren pohjasta satamien läheisyydestä löytyy. Kesällä 2012 järjestettiin kolme roskasukellusta Nauvon vierassatamassa, Turun Aurajoessa ja Hangon Itäsatamassa. Tarkoituksena oli selvittää, mitä pinnan alla piilee:

Muita projekteja

Taiteilija Pive Toivosen pulloukot-projekti kertoo karua kieltään: Pive keräsi Utön lasten kanssa satoja tyhjiä pulloja kotisaarensa rannoilta ja he tekivät niistä kelluvia muoviukkoja Salojokeen osaksi Halikonlahti Green Art tapahtumaa, jotta ihmiset todella näkisivät, miten paljon sitä roskaa rannoilta oikeasti löytyy...

Junkcraft on yksi projekti, jonka tavoitteena on ollut kiinnittää maailman huomiota mereen kerääntyvien jätteiden ongelmaan. Kaksi kaverusta rakensivat purjealuksen noin 15000 muovipullosta ja seilasivat aluksellaan Californiasta Hawaijille eli yhteensä noin 2600 merimailia.
Kaikki olemme nähneet kuvia Tyynenmeren jätepyörteistä, jotka jatkavat kasvuaan. Myös Atlantin valtameri on saanut oman jätesaarensa.

Aikaisemmin Hiukkanen-sivuilla on esitelty valokuvaaja Chris Jordanin albatrossi-projekti Journey to Midway

tuula

Kelluva biopuhdistamo -tekniikka

Hiukkanen on pieni kelluva bioveistos ja biopuhdistamo, jonka valmistamisen aloitin kesällä 2012 yhteistyössä Salon kaupungin taidepajan nuorten kanssa. Valmistamme pienen kelluvan saarten  kierrätysmateriaaleista. Saari istutetaan ja lasketaan veteen keväällä.

Hiukkanen-pieni saari käyttää  Veden taika-kelluva saari -projektin ylijäämämateriaaleja (Veden taika, ympäristötaideteko, kelluva lintusaari ja biopuhdistamo -kirjan voit ladata tästä, pdf) sekä kestäviä polyeteeni-muovisia kanistereita (kierrätettyjä), jotka normaalisti päätyvät energia- tai sekajätteiksi. Hyvälaatuisia ja kestäviä muovikanistereita kertyy ongelmajätteeksi esim. maitotiloilta (pesuaineet, aiv-astiat) ja ravintoloista. Muoviin on käytetty arvokkaita luonnonvaroja. Polyeteenimuovi on kestävä materiaali, resurssi, joka poltettuna on haaskausta. Osa Hiukkasen kanistereista on kerätty rannoilta. Vain ehjät ja hyvälaatuiset muovikanesterit kelpaavat kelluttimiksi. Rannoilla lojuvat muoviesineet hankautuvat ja hiertyvät kiviin pirstoutuen pieniksi partikkeleiksi ja myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka päätyvät ravintoverkoston kautta eliöihin. Hiukkanen on pieni teko, joka poistaa muovijätettä hallittuun hyötykäyttöön pienen bioppuhdistamon kelluttimiksi. Rakennettuja kelluvia saaria täytyy huoltaa ja kunto tarkistaa säännöllisin välein. Rakenteet on suunniteltava niin, ettei niistä ole haittaa eläimille.

Veden taika -saarta on seurattu nyt vuodesta 2008 ja rakenne on hyvin säilynyt, kasvillisuus tiheää ja biofilmiä on muodostunut saaren pohjaan. Saari antaa pesimärauhaa linnuille ja se houkutteli jo ensimmäisenä keväänä naurulokit takaisin altaille. Naurulokkeja seurasi monet muut vesilinnut. Todennäköisesti myös Hiukkanen saa asukkaita.

Keväällä työ jatkuu nuorten sekä koululaisten kanssa. Yhtenä tavoitteenamme on oppia ymmärtämään luonnon omia prosesseja ja lainalaisuuksia sekä oppia huomioimaan ja hyödyntämään niitä.

Talvi-iltojen iloksi voi tutustua Biomatrix Water´in upeaan Indonesian projektiin, jossa kunnostettiin kapungin läpi virtaava joki kelluvilla puutarhoilla, klikkaa kuvtekstiä!  Biomatrix Waterin perustaja, Galen Fulford, vastasi Veden taika-saaren ympäristöteknisestä toteutuksesta.

Biomatrix Water uutiset

Vesillelaskun suunnittelua

Eipäs tullut ajateltua etukäteen! Olisipa kätevää jos olisi laitettu ylimääräiset kellutinputket alle ja 

liu´utettu saari niitä pitkin veteen. Nyt saari täytyy kantaa veteen - kymmenen miehen voimalla. Luvassa on pakkasia, ehdimmekö? Saari pärjää talven maissakin, mutta vedessä biofilmikehitys pääsisi vauhtiin heti keväällä, eikä olisi kenenkään tiellä.

Kasvien syystunnistusta: punakoiso ja osmankäämi

Syksyn helmiä.

Punakoison marjat kimaltelevat rantaruovikossa Halikonlahdella:

Kapealehtistä eli harvinaisempaa osmankäämiä Halikonlahdelta:

Leveälehtinen osmankäämi on yleinen kasvi ojissa ja rehevien
vesistöjen rannoilla.
Kuvan osmankäämit Halikonlahden rannalta.

Kylmää istutusta

Tuulta, märkää ja kylmää. 

Pilkkihaalarit ylle ja saaren kasvualustoja luomaan. Materiaalina lähiojista ja lammen reunoilta ylöskaivettuja taimimättäitä. Istutamme vain keskiosan, koska sinne emme yllä veneestä käsin. Loput istutukset tehdään vasta vesillä. Mättäät toisivat pikkusaareen liikaa painoa, joka hankaloittaisi vesillelaskua.

Istutettavat kasvit löydät blogin erillisestä kasvi-osiosta. 

Laatikossa osmankäämiä ja järvikaislaa.

Kylmä pitää liikkeessä...

...ja työnteko lämmittää.

Lotta ja mustarastaan poikanen, onkohan silläkin vilu...

Ruokoa nurin Nicon voimalla. Sidomme ruokoista laidan pikkusaareen.

Keskustan tynnyrin päälle istutimme mättään karhunköynnöstä, joka on sidottu paikoilleen juuttiverkolla. Saaren ympäri kiertää  ruokoa.

Löytyi vielä vanhanajan käytettyä sisal-paalinarua. Julia ja Lotta niputtivat ruokot pitkäksi pötköksi.

Aluskatteiksi löytyi vanhoja juuttisäkkejä.

Siirsimme saaren keskustaa ympäröivien osmankäämien sekaan köynnöstävää punakoisoa.
Ks kasvit

Ruokot on sidottu reunoja kiertäväksi pötkyläksi paalinarulla.

Saari alkoi näyttää sarelta - olimme tyytyväisiä!

Vesi on lammessa korkeammalla kuin koskaan - toivottavasti pysyykin, sillä se helpottaisi saaren vesillelaskua.

Muovia, roskaa, tumppeja, jätettä...

Tukehdummeko muoviin?

Tänään aamulla selatessani ympäristöuutisia sosiaalisesta mediasta, ensimmäiseksi osui silmiini postaus Uuden Seelannin Jonah-projektilta - taas kerran karua luettavaa ja katsottavaa:

Rantautuneen ja kuolleen kaskelotin oudosti turvonneesta vatsalaukusta löytyi 100 muovipussia! Kuolinsyy: muovijätteeseen tukehtuminen/muovijätteen tukkima elimistö.
"Me voimme kaikki vähentää turhaa muovin käyttöä ja tässä taas yksi hyvä syy!" (Jonah-projekti)

Näemme muovijätettä kaikkialla: tienvierillä, rannoilla, pysäkeillä ja parkkipaikoilla... Suuri osa teiden vieriin heitetystä jätteestä jää kiertämään luontoon, hajoaa ja hiertyy osaksi eliökuntaa, kiduttaen, hitaasti  muuntaen, sairastuttaen. Seuraukset ovat arvaamattomat. Näkyvään roskaan on helppo reagoida: poimin sen ja vien jäteastiaan, josta se päätyy kontrolloituun jätteen käsittelyyn tai kierrätykseen. Helppoa! Emme halua näkymättömiä muovisia kemiallisia prosesseja sisuksiimme. Ennaltaehkäisy on vielä helpompaa: omat jätteet niille kuuluviin jäteastioihin. Kierrätän ja harkitsen mitä hankin, vältän ainakin pakkausmuovia. Kulutan tiedostaen.

Muovi on meille käymässä kalliiksi. Ei sen takia, että sen raaka-aineena käytetään hupenevia öljyvaroja, vaan siksi, että muovi on maatumatonta, katoamatonta, lähes ikuista: se muuttaa olomuotoaan, hioutuu meren kivissä ja auringon valossa aivan pieniksi, silmälle näkymättömiksi ainesosiksi, jotka imeytyvät meren elävien, kalojen ja nisäkkäiden elimistöön ja lopulta myös ihmiseen. Muovi sisältää hormoni- ja immuunijärjestelmäämme muokkaavaa bisfenoli-A:ta, joka muuntaa kalojen sukupuolisuutta aiheuttaen lisääntymiskyvyttömyyttä. Bisfenoli on myös karsinogeeni ja aiheuttaa syöpää.

Muutama vuosi sitten järkytyimme uutiskuvista Tyynenmeren jätepyörteestä. Maailman suurin yllätys: "itsestään syntynyt kaatopaikka", keskellä merta, Yhdysvaltojen kokoinen, ehkä suurempikin.  Jätepyörteen suurin ongelma on muovi:

Muovi ei kuulu luontoon, eikä mikään luonnon eliö pysty hajottamaan sitä. Ainoastaan aurinko pystyy hajottamaan muovikappaleet pieniksi molekyyleiksi. Mikään eliö ei pysty hajottamaan edes näitä molekyylejä ja ne tukkivat niitä syövien eläinten ruuansulatuskanavat. Jätepyörteessä oleva muovi on jauhautunut hyvin pieniksi hitusiksi. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia. Linnut luulevat muovia planktoniksi ja syövät sitä. Myös eläinplankton syö pieniä muovipalasia.
   Arviolta miljoona merilintua kuolee muoviin joka vuosi ja noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, delfiiniä tai valasta kokee saman kohtalon. Kilometrien pituiset muoviriutat uhkaavat Havaijin vihreitä merikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista muovia on löytynyt suuria määriä.

Kaikki truntuu niin suurelta ja toivottomalta, vaikutusmahdollisuudet pieneltä. Vlinpitämättömyyttä vastaan pitää taistella.  Näin nn syntynyt taidetekoja, erilaisia projekteja ympäri maailmaa, jotka pelastavat eläimiä, samalla itseämme, muovilta.  Midway Journey  sai alkunsa valokuvaaja Chris Jordanin muoviin kuolleista albatrossi-valokuvista. 

Myös Salossa paikalliset taiteilijat ovat puhdistaneet rantoja muovista:  Kimmo Ylönen siivosi kotirantojaan Korppoon saaristossa ja rakensi käyttökelpoisista muovikanistereista laiturin v. 2008 osana Halikonlahti Green Art tapahtumaa. Muovin kierrätys vähentää ongelmaa, mutta ei koskaan poista sitä. Se on niin kauan hyvä, kun muovi kiertää ja pysyy koossa, mutta toisin kävi laiturillekin: Tapanin myrsky 2011 rikkoi laiturin ja levitti muovikanisterit Halikonlahden rannalle. Muovikanisterit ovat usein vahvaa tekoa ja saimme kerättyä kaikki kanisterit talteen ja pieneen kelluvaan saareen lisää kelluttimia.

Mitä muuta voin tehdä: roskat roskikseen, muovi energiajäteastiaan, ja vielä parempi: jätteiden resurssit kierrätykseen. Tärkeintä on ettei muovijätettä jää hajoamaan luontoon! Ei edes tupakan tumppia.
Onko yllätys: tupakan tumppi sisältää muovia ja ympäristömyrkkyjä? 

Tumpit ovat maailman yleisin roska
Vuosittain poltetuista tupakoista jää maailmanlaajuisesti biljoonia tumppeja jätteeksi. Näistä noin kolmanneksen arvoidaan jäävän maahan roskaksi.

Maahan heitetyt tupakantumpit eivät ole ainoastaan esteettinen haitta. Lisäksi ne levittävät maahan ja vesistöihin ympäristömyrkkyjä, kuten kadmiumia, lyijyä ja arsenikkia. Pikkulapset ja eläimet voivat syödä tumppeja ja saada niistä myrkytyksen. Tumppeja löytyy esimerkiksi lintujen, kalojen ja valaiden ruoansulatuselimistöstä. Tumppien maatuminen on hidasta ja kestää jopa noin 15 vuotta. Lähde: Roska päivässä -liike

Tuula